Este mundo hay mucha gente, pero; no hay nadie como tu
The title of this note cames from a Calle 13's song, translation is something like: this world has a lot of people, but nobody like you.
This world definedly has a lot of people! I have met so many amazing persons in this trip, a really enjoyed my time with you guys... Not to mention Molly, my love, I was together with 5 weeks 24/7. After that travelling alone felt really lonely, more than in my first weeks. We kept finding ourselves in so weird situations sometimes, to mention one: having a salsa/cumbia/merengue-lessons with the coastguards. In an empty bar, in thursday evening, somewhere along the dirty road to Matapalo. They kept telling that part of their work could be guarding the turist girls, but taking them dancing doesn´t really help hunting cocaine right? Our trips to party, oi por Dios, that´s a thing itself.
This is my last note from Costa Rica, too sad!
The last week i spend in Matapalo, an amazing place with amazing people. That is THE Life i want to live - beautiful, peaceful and so much more that i don't have have the words to describe it. Pura Vida, that´s what i love.
The only bad thing that i really hate, is the fucking BUGS, cara pichas (= bastards), that eats me alive and keep me itchy and scratching myself all night long...hijueputa! well you get the picture.
Okey, having sand everywere all the time, that´s other thing I won´t miss. None of the ASVO camps had hot showers or washing machines, so going back home and not having to do my laundry by hands will be like heaven.
Examples of the works I have done with ASVO in these 10 weeks:
-carrying GRAVEL (that i won´t forget, too many hours of doing that)
-carrying garbage
-maintening roads with machetes
-shavelling sand, carrying sand, making and moving sandbags (other thing i will remember!)
-hunting butterflies
-feeding the pig (that´s the fun part)
-bathing the dog
-hiking in the rainforest, one time while carrying wood to maintenance the trails
and ofcourse lots of cleaning, almost everyday, every project
I worked in three different turtle projects, and only in one i saw turtles. In Buenavista we had to do hachery shifts trought the nights, even tought there WAS NO NESTS. That tells something about the camp and its management, right? In the Caribbean patrols were 4 hours, 12 kilometeres, but it wasn´t so bad, because we always saw turles. In Matapalo it was only boring, cause we didn´t see any turtles. In the Caribbean we also did excumasiones in the hatchery, digging up the nests 2 days after it has hached. That was stinky, and one time my nest had A LOT of worms... luckily Oscar, The Biologist, was there to help me (=finish it for me).
I´m gonna miss costarican food so badly, even tought i gained SO MUCH weight with ASVO. I don´t really know how it´s possible by eating rice and beans in every meal, but perhaps it´s just the 3-meals-a-day ready-to-eat easiness.. Anyone who has seen me eating here, can you imagine that i absolute hated beans before i came to CR? :)))
I have been travelling all over Costa Rica, seen so many amazing places and learned new things. For example surfing and boogieboarding now has a special place in my heart. (I didn´t like the ocean and salt water either before I got used to it here) Thanks for my boogiebudy Daniel, i won´t forget you either!
All the beaches, forests, volcanoes, waterfalls etc. took a piece of my heart. And I learned in the hardest way to pack light. Por Dios, why didn´t I bring my backpack?? I seriously tought that going to a camp in the middle of nowhere, without roads, having to cross a river, is possible with a big, heavy suitcase?? Not to mention the public busses... Again, Oscar, The Biologist, saved my day carriyng my princessbag.
Back in Finland handeling money will be difficult - why do I have to pay 5 euros (mas o menos 4000 kol.) for a beer in a bar or 2,2 euros for a little busride, not to mention 4,5 euros for cigarettes and a MONTON of money for taxis?
I absolutely love this country and it´s people. I woudn´t have done anything different in this trip (some things you just have to go trough before you realize, that it can be done differently...). I was definedly having the time of my life, and the thanks for that belongs to all the people that make my trip so perfect. So thank you, if you feel you´r one of them.
Now i have my very last night left, that i´m gonna party in San Jose´s Escazu, with my very special tico. Salsa Lizanos and Imperials are packed, last platanos and yucas eaten. I have to be in the airport tomorrow at 5 a.m., that´s gonna be fun 20-hours-travel...
Molly has desided to come back to Costa Rica and so have I. So watch out ticos,
I'LL BE BACK!
Pura vida mae
lauantai 18. heinäkuuta 2009
9. kesäkuuta 2009
¿Quien es esa rica? - Caribbean Breeze
"Quien es esa rica" on tico-rapparin hitti, jonka nimesta on tullut myos lentava lause, jota kuulee kadulla ja kaupoissa :))
Nyt chillailen Caribialla projektissa nimelta Quelonios del Caribe. Ollaan kirjaimellisesti keskella ei-mitaan, leirille ei oo teita, vaan matkaa taitetaan Pacuare-jokea pitkin n. puol tuntia pikku paatilla. (Ei tietenkaan sahkoa tai vetta) Vihdoinkin hommaillaan ite kilpparien parissa. Oisin on patrullat, nelja tuntia kavelya (12km) rannalla. Jos nahdaan kilppari, otetaan munat talteen viveroon - jos vaan ehitaan ennen "ryostelijoita", paikallisia on suht paljon partioimassa varastamaan munat ja myymaan ne. Helppoa rahaa. Ne ei vaan viela oo sisaistany, etta jos kilppareita ei suojella, niita ei viiden tai kymmenen vuoden paasta enaa oo yhtaan.
Kaikki kuus lajia on vaarassa kuolla sukupuuttoon, taalla nakee eniten lajeista isointa, leatherbackkia, joka on n. 2m pitka ja ties kuinka monta sataa kiloa painava, aika vaikuttava naky siis. Viverossa on myos paljon poikasia, jotka vapautetaan mereen kun ne on kuoriutunu.
Muuten elama on mita rauhallisinta. Suurimman osan paivasta voi kayttaa riippumatossa loikoiluun. Talla hetkella leirilla on vaan 3 voluntariota (2 hollantilaista tyttoa mun lisaks), ja 4 staffia, mm. kakskymppinen tytto Kanadasta joka paatti jaada tanne pidemmaks aikaa tultuaan puol vuotta sitten ite vapaaehtoiseks :))
Mitas muuta? Viime viikolla vietin 5 paivaa San Josen Escazussa tico-poikaystavani veljen perheen parissa :)) Oikea, kuuma suihku ekaa kertaa melkeen kahteen kuukauteen + PYYKINPESUKONE!! Oli muuten aika luksusta, puhtaita vaatteita ja silleen. Muuten hengailtiin pitkasta aikaa kaupunkielamaa - leffaan, valmistujaisjuhliin, shoppailemaan, bailaamaan (no sita on kylla tehty muuallakin). Kaytiin myos patikoimassa Orosi Valleyn vuorilla, lahella volcano Turrialbaa.
Tata ennen vietin 5 paivaa Cabo Blancossa, kansallispuistossa Nicoyan niemimaan karjessa. Se on Costa Rican ensimmainen kansallispuisto, perustettu n. 1960, ruotsalaisen miehen toimesta. Paikka tosiaan oli upea, ja nain paljon luontoa ja elaimia, esim. apinat hengaili meijan talon kuistilla, valilla viskellen puoliksi syotyja mangoja meihin pain... :DD Ravut ja cucarachat on se ikavampi puoli villista luonnosta.
Oon siis matkustellu paljon ristiin rastiin tata pienta maata. Valilla valimatkat on turhauttavia - missa muualla 19 km matka vie 45 minuuttia nelivetoisella autolla? (Ja teepa se kahelta yolla rankan bailauksen jalkeen (pienen) pick-upin lavalla tihkusateessa yheksan muun (rankasti bailanneen) ihmisen kanssa - nain taittu yks Dominical - Matapalo bailausmatkoista... :DD) Ainoa vaihtoehto matkustaa on bussilla, jos ei halua lentaa (joka on kallista). Taalla on ollu yks rautatie, mutta se tuhoutui maanjaristyksessa monta kymmenta vuotta sitten. Myos vuoristot tekee junaradan rakentamisen vaikeaks.
//muoks Junarata San Jose-Puntarenas (tarkein satamakaupunki Tyynenemerenrannalla) on edelleen olemassa, mutta silla liikennoi hyvin satunnaisesti turistielamysmatkajunia tai banaani/kahvijunia. Tarkein syy miks sita ei enaa kayteta, on etta hallitus laiminloi sen kunnossapidon.
Caribian auringon alta paljon terkkuja sinne kotisuomeen :)
Estoy bien y voy a pasar de resto a mi tiempo MUY bien!
"Quien es esa rica" on tico-rapparin hitti, jonka nimesta on tullut myos lentava lause, jota kuulee kadulla ja kaupoissa :))
Nyt chillailen Caribialla projektissa nimelta Quelonios del Caribe. Ollaan kirjaimellisesti keskella ei-mitaan, leirille ei oo teita, vaan matkaa taitetaan Pacuare-jokea pitkin n. puol tuntia pikku paatilla. (Ei tietenkaan sahkoa tai vetta) Vihdoinkin hommaillaan ite kilpparien parissa. Oisin on patrullat, nelja tuntia kavelya (12km) rannalla. Jos nahdaan kilppari, otetaan munat talteen viveroon - jos vaan ehitaan ennen "ryostelijoita", paikallisia on suht paljon partioimassa varastamaan munat ja myymaan ne. Helppoa rahaa. Ne ei vaan viela oo sisaistany, etta jos kilppareita ei suojella, niita ei viiden tai kymmenen vuoden paasta enaa oo yhtaan.
Kaikki kuus lajia on vaarassa kuolla sukupuuttoon, taalla nakee eniten lajeista isointa, leatherbackkia, joka on n. 2m pitka ja ties kuinka monta sataa kiloa painava, aika vaikuttava naky siis. Viverossa on myos paljon poikasia, jotka vapautetaan mereen kun ne on kuoriutunu.
Muuten elama on mita rauhallisinta. Suurimman osan paivasta voi kayttaa riippumatossa loikoiluun. Talla hetkella leirilla on vaan 3 voluntariota (2 hollantilaista tyttoa mun lisaks), ja 4 staffia, mm. kakskymppinen tytto Kanadasta joka paatti jaada tanne pidemmaks aikaa tultuaan puol vuotta sitten ite vapaaehtoiseks :))
Mitas muuta? Viime viikolla vietin 5 paivaa San Josen Escazussa tico-poikaystavani veljen perheen parissa :)) Oikea, kuuma suihku ekaa kertaa melkeen kahteen kuukauteen + PYYKINPESUKONE!! Oli muuten aika luksusta, puhtaita vaatteita ja silleen. Muuten hengailtiin pitkasta aikaa kaupunkielamaa - leffaan, valmistujaisjuhliin, shoppailemaan, bailaamaan (no sita on kylla tehty muuallakin). Kaytiin myos patikoimassa Orosi Valleyn vuorilla, lahella volcano Turrialbaa.
Tata ennen vietin 5 paivaa Cabo Blancossa, kansallispuistossa Nicoyan niemimaan karjessa. Se on Costa Rican ensimmainen kansallispuisto, perustettu n. 1960, ruotsalaisen miehen toimesta. Paikka tosiaan oli upea, ja nain paljon luontoa ja elaimia, esim. apinat hengaili meijan talon kuistilla, valilla viskellen puoliksi syotyja mangoja meihin pain... :DD Ravut ja cucarachat on se ikavampi puoli villista luonnosta.
Oon siis matkustellu paljon ristiin rastiin tata pienta maata. Valilla valimatkat on turhauttavia - missa muualla 19 km matka vie 45 minuuttia nelivetoisella autolla? (Ja teepa se kahelta yolla rankan bailauksen jalkeen (pienen) pick-upin lavalla tihkusateessa yheksan muun (rankasti bailanneen) ihmisen kanssa - nain taittu yks Dominical - Matapalo bailausmatkoista... :DD) Ainoa vaihtoehto matkustaa on bussilla, jos ei halua lentaa (joka on kallista). Taalla on ollu yks rautatie, mutta se tuhoutui maanjaristyksessa monta kymmenta vuotta sitten. Myos vuoristot tekee junaradan rakentamisen vaikeaks.
//muoks Junarata San Jose-Puntarenas (tarkein satamakaupunki Tyynenemerenrannalla) on edelleen olemassa, mutta silla liikennoi hyvin satunnaisesti turistielamysmatkajunia tai banaani/kahvijunia. Tarkein syy miks sita ei enaa kayteta, on etta hallitus laiminloi sen kunnossapidon.
Caribian auringon alta paljon terkkuja sinne kotisuomeen :)
Estoy bien y voy a pasar de resto a mi tiempo MUY bien!
22. toukokuuta 2009
This too shall pass
This note is named after Molly´s tattoo, even tought she can´t read it :) I miss you girl!!
En oo puhunu suomea hyvin pitkaan aikaan, joten antakaa anteeksi kieleni koyhyys. I even think in english/spanglish nowadays :D
Okei, asia numero yksi: yksi voluntario hukkui viime lauantaina. Joutui merivirran mukana syvyyksiin. Se jarkytti elamaa aika pahoin, kun lauantai-iltana ei partioitukkaan kilpikonnia vaan ruumista. Joka loytyi lopulta tiistai-iltana. Se poika oli floridalaisen collegeryhman mukana, tokaa paivaa taalla... Ryhma lahti seuraavana paivana takasin jenkkeihin.
Aikasemmin uin meressa joka paiva, mutta nyt vasta torstaina uskaltauiduin sinne ekaa kertaa onnettomuuden jalkeen. Meidan pitaa tasta lahtien allekirjottaa lappu, etta saadaan menna mereen. Olin to siis boogieboardaamassa paikallisen pojan kanssa, joka on paitsi asunut koko ikansa talla rannalla myos koulutettu hengenpelastaja, joten tunsin oloni aika turvalliseksi.
Matapalossa on ilmeisesti paha denguekuume paalla - meille siita ei kerrottu, ennenkuin paikalle saapui kaks myrkyttajaa happinaamareineen ja juostiin ulos talosta kun ne jo ruiskutti myrkkyjaan. Tanaan tapahtui sama kun oltiin syomassa lounasta. Itikoita ja muita otiaisia on ihan jarkyttava maara nain talven (=sadekauden) ekana kuukautena. Ostin vahvinta karkotetta mita suinkin loysin, mutta kaikki ei valita siitakaan... Jalat on ihan taynna puremia.
Viime viikolla kaytiin tassa lahistolla upeilla vesiputouksilla, vau! Uiskenneltiin ja hypittiin alas kallioilta :) Tanaan tehtiin sama, mutta eri paikkaan, hieman pienemmille. Paa edella kapeaan kallionkoloon. Mulla ei oo siita kuvaa, ettei aiti saa hengenahdistuksia.
Viime viikolla oltiin myos ratsastamassa, meidan naapurissa on hevostalli. 25 dollaria / 2 tuntia on aika kallista, mutta ihan mielellaan tuetaan paikallisia yrittajia, asiakkaita kun tosiaan ei oo turhan paljoa. Tutustuin amerikkalaiseen lannentyyliin, laukkaa rannalla, joen ylitysta, matkan varrelta mukaan erilaisia hedelmia (limeja ja mangoja, muilla tuskin on suomenkielisia nimia) ja pipoja, nuoria kookospahkinoita, joiden vesi on vielakin terveellisempaa kun kypsien. Huomenna mennaan uudestaan :)
Elama on erittain tranquilo, rauhallista ja rentoa. Paikalle eksyva turisti on pieni tapahtuma itessaan. Koska eletaan keskella kylaa, hengataan paikallisten kanssa illat. Taalla on kolme baaria, yksi kauppa/kioski, kaks uima-allasta ja jokasella oma marihuana kasvamassa takapihalla, joten ajan saa kulumaan lupsakasti. Yksikaan tie ei oo paallystetty, eteen saattaa tormata lehma tai hevonen missa tahansa (etenkin fudiskentalla), kanat ja koirat juoksee vapaina ja onnellisina. Kukaan ei stressaa turhasta, kuten jos netti ei satu toimimaan pariin paivaan tai sahko/vesi katkeaa sattumanvaraseksi ajaksi.
Tyo on rankkaa, rakennetaan uutta viveroa, mutta sita on vaan n. 2-4 tuntia paivassa. Pari tuntia siivotaan tai tehdaan jotain muuta helpompaa. Ruoka on l-o-i-s-t-a-v-a-a, oon lihonut ihan jarkyttavasti popsimalla riisia ja papuja... vaikken tajua miten se on mahollista.
Suunnittelen jo lentoni siirtamista myohemmaksi, oon jo nyt kauhuissani siita paivasta kun pitaa lahtea kotiin, vaikka aikaa on vaikka kuinka. Molly lahti tanaan kotiin ja tajusin etta se on edessa mullakin joku paiva. Oon tavannu mielettomasti ihania ihmisia joista en halua luopua.
Pura vida! on paikallinen toivotus, jonka voi heittaa mihin valiin vain. Se kiteyttaa ticojen elamanohjeen: "pelkkaa elamaa". Todellakin nautin taysilla olostani, jokaisesta hetkesta.
This note is named after Molly´s tattoo, even tought she can´t read it :) I miss you girl!!
En oo puhunu suomea hyvin pitkaan aikaan, joten antakaa anteeksi kieleni koyhyys. I even think in english/spanglish nowadays :D
Okei, asia numero yksi: yksi voluntario hukkui viime lauantaina. Joutui merivirran mukana syvyyksiin. Se jarkytti elamaa aika pahoin, kun lauantai-iltana ei partioitukkaan kilpikonnia vaan ruumista. Joka loytyi lopulta tiistai-iltana. Se poika oli floridalaisen collegeryhman mukana, tokaa paivaa taalla... Ryhma lahti seuraavana paivana takasin jenkkeihin.
Aikasemmin uin meressa joka paiva, mutta nyt vasta torstaina uskaltauiduin sinne ekaa kertaa onnettomuuden jalkeen. Meidan pitaa tasta lahtien allekirjottaa lappu, etta saadaan menna mereen. Olin to siis boogieboardaamassa paikallisen pojan kanssa, joka on paitsi asunut koko ikansa talla rannalla myos koulutettu hengenpelastaja, joten tunsin oloni aika turvalliseksi.
Matapalossa on ilmeisesti paha denguekuume paalla - meille siita ei kerrottu, ennenkuin paikalle saapui kaks myrkyttajaa happinaamareineen ja juostiin ulos talosta kun ne jo ruiskutti myrkkyjaan. Tanaan tapahtui sama kun oltiin syomassa lounasta. Itikoita ja muita otiaisia on ihan jarkyttava maara nain talven (=sadekauden) ekana kuukautena. Ostin vahvinta karkotetta mita suinkin loysin, mutta kaikki ei valita siitakaan... Jalat on ihan taynna puremia.
Viime viikolla kaytiin tassa lahistolla upeilla vesiputouksilla, vau! Uiskenneltiin ja hypittiin alas kallioilta :) Tanaan tehtiin sama, mutta eri paikkaan, hieman pienemmille. Paa edella kapeaan kallionkoloon. Mulla ei oo siita kuvaa, ettei aiti saa hengenahdistuksia.
Viime viikolla oltiin myos ratsastamassa, meidan naapurissa on hevostalli. 25 dollaria / 2 tuntia on aika kallista, mutta ihan mielellaan tuetaan paikallisia yrittajia, asiakkaita kun tosiaan ei oo turhan paljoa. Tutustuin amerikkalaiseen lannentyyliin, laukkaa rannalla, joen ylitysta, matkan varrelta mukaan erilaisia hedelmia (limeja ja mangoja, muilla tuskin on suomenkielisia nimia) ja pipoja, nuoria kookospahkinoita, joiden vesi on vielakin terveellisempaa kun kypsien. Huomenna mennaan uudestaan :)
Elama on erittain tranquilo, rauhallista ja rentoa. Paikalle eksyva turisti on pieni tapahtuma itessaan. Koska eletaan keskella kylaa, hengataan paikallisten kanssa illat. Taalla on kolme baaria, yksi kauppa/kioski, kaks uima-allasta ja jokasella oma marihuana kasvamassa takapihalla, joten ajan saa kulumaan lupsakasti. Yksikaan tie ei oo paallystetty, eteen saattaa tormata lehma tai hevonen missa tahansa (etenkin fudiskentalla), kanat ja koirat juoksee vapaina ja onnellisina. Kukaan ei stressaa turhasta, kuten jos netti ei satu toimimaan pariin paivaan tai sahko/vesi katkeaa sattumanvaraseksi ajaksi.
Tyo on rankkaa, rakennetaan uutta viveroa, mutta sita on vaan n. 2-4 tuntia paivassa. Pari tuntia siivotaan tai tehdaan jotain muuta helpompaa. Ruoka on l-o-i-s-t-a-v-a-a, oon lihonut ihan jarkyttavasti popsimalla riisia ja papuja... vaikken tajua miten se on mahollista.
Suunnittelen jo lentoni siirtamista myohemmaksi, oon jo nyt kauhuissani siita paivasta kun pitaa lahtea kotiin, vaikka aikaa on vaikka kuinka. Molly lahti tanaan kotiin ja tajusin etta se on edessa mullakin joku paiva. Oon tavannu mielettomasti ihania ihmisia joista en halua luopua.
Pura vida! on paikallinen toivotus, jonka voi heittaa mihin valiin vain. Se kiteyttaa ticojen elamanohjeen: "pelkkaa elamaa". Todellakin nautin taysilla olostani, jokaisesta hetkesta.
9. toukokuuta 2009
Playa Matapalo
Work hard, party hard
Matapalon leirilla on sahko ja vetta (useimmiten), siis helppoa elamaa. Tyot alotetaan kuudelta aamulla, mutta se on vaan hyva, silla ei ole viela niin kuuma. Iltapaivan tyot kolmelta onkin sitten pelkkaa hikoilua. Tauoilla voi syoda mangoja ja kookospahkinoita suoraan puusta (tosin pahkinoiden avaaminen ei oo mun puuhaa: ensin pitaa viidakkoveitsella avata hedelma vahingoittamatta sisalla olevaa pahkinaa jos haluaa juoda sen veden..se on enemman vetta kuin maitoa. ja sitten ite pahkina.). Oon kylla ihmetelly, miten en oo ollu viela kertaakaan kipea, kun oon syony hiekkaa, merivetta, otokoita sun muuta moskaa (=tahattomasti) varmaan joka paiva...
Matapalo on pieni kyla, pari motellia ja baaria, muttei juurikaan turisteja. Pieni kauppa on kummiski naapurissa, joten voin syoda kekseja sun muita herkkuja vaikka joka paiva :DD
Tiistaina vuokrasin oman surffilaudan! Ison ja helpon, ja paasin seisomaan pari kertaa omin avuin "valkosessa vedessa", eli kun aallot on jo kaatunu, surffaa vaan rantaan niilla. :D
Kolmannen maailman ihmeita
Torstaina saatiin kaytannon muistutus etta ollaan Lattareissa. Oltiin tekemassa tyota rannalla viverolla (paikka jossa kilpikonnanmunat on haudattu hiekkaan) kasilta aamulla, kun talolle jaanyt tyontekija juoksi hataantyneena paikalle ja kaski kaikki takasin. Kavi ilmi, etta hallitus on tehnyt jonkun uuden lain, tai sitten nyt alko tosissaan toteuttaa jo olemassaolevaa: paikalle saapui kymmenittain poliiseja ja puskutraktori. Ensin luultiin, etta ne on loytany ne tuhannet kilot kokaiinia mita ne etti alkuviikosta (rannikkovartija hengaili juttelemassa meijanki kanssa, siita oli costaricalaisen lehden etusivulla, etta ne oli jaljittany kolumbialaisen kokaaiinilastin Matapaloon mutta havittany ne - meriteitse Kolumbia-CR on todella ruuhkainen salakujetusreitti). Sitten alkokin havityksenkauhistus, puskutratorilla vaan taloja nurin. Meilta uhattiin havittaa onneks vaan ruokailu/oleskelutila, ei keittiota tai nukkumatiloja, "sattuivat" juuri olemaan sen 200m rannasta rajan ulkopuolella... Roudattiin kamat pihalle turvaan. ASVO kummiskin tekee tyota Costa Rican hyvaksi, ja pari puhelua sai homman pysahtymaan, saatiin 5 paivaa aikaa purkaa ja siirtaa rakennus ite. Kaikki ei ollu yhta onnekkaita, esimerkiksi "Cakeman"in talo pistettiin palasiksi, miehen jolla oli tapana tulla myymaan meille herkullisia kakkuja joka ilta. En oikein tajunnut koko jutun ideaa, mutta jotenkin siihen liittyi, etta poliisit uskoi ASVOn olevan laittomasti tontilla, koska se on vuokralla joltain...? No eipahan tarvinnu teha tyota eilen tai tanaan....
Nyt siis Queposissa, ei-niin-kaukana, mutta bussimatka kestaa kummiski yli tunnin, koska matka tehaan paallystamattomalla hiekkatiella. Ei siina maasturilla mitaan, mutta vanha bussi on eri juttu...
Huomenna mennaan viettamaan viikonloppua Dominicaan, eloisaan surffauskylaan. Pieni katsaus hintatasoon: bisse baarissa 1000 kolonia = 1,3 e, tupakkaaski 1-1,1 e, siisti hotelli Samarassa (ilmastointi&oma kylpyhuone) 10 000 kolonia per person = 14 euroa. Huominen hotelli on luultavasti 5000 kolonia...
San Josen taksit kayttaa (tai ainakin pitais kayttaa) mittaria, la mariaa. Silla 15 min matka keskustasta asuntoon oli n. 3000 kolonia, eli 3,9 euroa. Illalla kun lahin koulukaverien luo (kilometrin matka mutta piti menna taksilla koska oli pimea = vaarallista) oli 450 kolonia, siis ihan naurettavan vahan.
edit//otettiin cabina, eli motelli/hotelli, aivan rannalla, oma kylppari, 25 dollaria ja se jaettuna puoliks on n. 6500 kolonia eli 8-9 euroa.. :DD
Ja taa on lattarimaista kallein.
Work hard, party hard
Matapalon leirilla on sahko ja vetta (useimmiten), siis helppoa elamaa. Tyot alotetaan kuudelta aamulla, mutta se on vaan hyva, silla ei ole viela niin kuuma. Iltapaivan tyot kolmelta onkin sitten pelkkaa hikoilua. Tauoilla voi syoda mangoja ja kookospahkinoita suoraan puusta (tosin pahkinoiden avaaminen ei oo mun puuhaa: ensin pitaa viidakkoveitsella avata hedelma vahingoittamatta sisalla olevaa pahkinaa jos haluaa juoda sen veden..se on enemman vetta kuin maitoa. ja sitten ite pahkina.). Oon kylla ihmetelly, miten en oo ollu viela kertaakaan kipea, kun oon syony hiekkaa, merivetta, otokoita sun muuta moskaa (=tahattomasti) varmaan joka paiva...
Matapalo on pieni kyla, pari motellia ja baaria, muttei juurikaan turisteja. Pieni kauppa on kummiski naapurissa, joten voin syoda kekseja sun muita herkkuja vaikka joka paiva :DD
Tiistaina vuokrasin oman surffilaudan! Ison ja helpon, ja paasin seisomaan pari kertaa omin avuin "valkosessa vedessa", eli kun aallot on jo kaatunu, surffaa vaan rantaan niilla. :D
Kolmannen maailman ihmeita
Torstaina saatiin kaytannon muistutus etta ollaan Lattareissa. Oltiin tekemassa tyota rannalla viverolla (paikka jossa kilpikonnanmunat on haudattu hiekkaan) kasilta aamulla, kun talolle jaanyt tyontekija juoksi hataantyneena paikalle ja kaski kaikki takasin. Kavi ilmi, etta hallitus on tehnyt jonkun uuden lain, tai sitten nyt alko tosissaan toteuttaa jo olemassaolevaa: paikalle saapui kymmenittain poliiseja ja puskutraktori. Ensin luultiin, etta ne on loytany ne tuhannet kilot kokaiinia mita ne etti alkuviikosta (rannikkovartija hengaili juttelemassa meijanki kanssa, siita oli costaricalaisen lehden etusivulla, etta ne oli jaljittany kolumbialaisen kokaaiinilastin Matapaloon mutta havittany ne - meriteitse Kolumbia-CR on todella ruuhkainen salakujetusreitti). Sitten alkokin havityksenkauhistus, puskutratorilla vaan taloja nurin. Meilta uhattiin havittaa onneks vaan ruokailu/oleskelutila, ei keittiota tai nukkumatiloja, "sattuivat" juuri olemaan sen 200m rannasta rajan ulkopuolella... Roudattiin kamat pihalle turvaan. ASVO kummiskin tekee tyota Costa Rican hyvaksi, ja pari puhelua sai homman pysahtymaan, saatiin 5 paivaa aikaa purkaa ja siirtaa rakennus ite. Kaikki ei ollu yhta onnekkaita, esimerkiksi "Cakeman"in talo pistettiin palasiksi, miehen jolla oli tapana tulla myymaan meille herkullisia kakkuja joka ilta. En oikein tajunnut koko jutun ideaa, mutta jotenkin siihen liittyi, etta poliisit uskoi ASVOn olevan laittomasti tontilla, koska se on vuokralla joltain...? No eipahan tarvinnu teha tyota eilen tai tanaan....
Nyt siis Queposissa, ei-niin-kaukana, mutta bussimatka kestaa kummiski yli tunnin, koska matka tehaan paallystamattomalla hiekkatiella. Ei siina maasturilla mitaan, mutta vanha bussi on eri juttu...
Huomenna mennaan viettamaan viikonloppua Dominicaan, eloisaan surffauskylaan. Pieni katsaus hintatasoon: bisse baarissa 1000 kolonia = 1,3 e, tupakkaaski 1-1,1 e, siisti hotelli Samarassa (ilmastointi&oma kylpyhuone) 10 000 kolonia per person = 14 euroa. Huominen hotelli on luultavasti 5000 kolonia...
San Josen taksit kayttaa (tai ainakin pitais kayttaa) mittaria, la mariaa. Silla 15 min matka keskustasta asuntoon oli n. 3000 kolonia, eli 3,9 euroa. Illalla kun lahin koulukaverien luo (kilometrin matka mutta piti menna taksilla koska oli pimea = vaarallista) oli 450 kolonia, siis ihan naurettavan vahan.
edit//otettiin cabina, eli motelli/hotelli, aivan rannalla, oma kylppari, 25 dollaria ja se jaettuna puoliks on n. 6500 kolonia eli 8-9 euroa.. :DD
Ja taa on lattarimaista kallein.
1. toukokuuta 2009
Girls just wanna have fun - cambio de los planes
Voi miten paljon draamaa mahtuukaan pienelle leirille keskelle metsaa! Valilla tuntu etta oltiin tositeeveessa tai Selviytyjissa. Kaksnaamasuutta, selan takana paskanjauhantaa, kuka tykkaa kenesta ja kenesta ei ja kuka kerto mita ja kenelle jne jne... Lopputulos oli, etta lahdettiin kalppimaan Mollyn (19v from S.F.) ja leirin biologin, Oscarin kanssa. Nyt ollaan toista paivaa Samarassa hotellissa, juhlintaa ja lomailua ja lisaa juhlintaa. Huomenna Kathrin liittyy seuraamme ja sunnuntaina matkataan San Josehen viettamaan viela yks girls night out.
Maanantaina alotetaan Mollyn kanssa Matapalossa.
Suunnitelma nayttaa talla hetkella talta:
3vk Matapalo
2vk Cabo Blanco
3vk Quelonios del Caribe
Saa naha millasiin ihmisiin viela tormaankaan. Matapalo kuulostaa survivor-seikkailun jalkeen paratiisilta: oikea suihku, jaakaappi joten voidaan syoda lihaa vaikka joka paiva, kylmaa juotavaa... Buenavistassa oli hiekkaa joka paikassa, aina. En tosiaan haluu tietaa kuinka paljon erialisia otokoita oon syony, niita kun on jokapaikassa, kahvissa, lautasella, lasissa... Jalat on pinttyny mustaks. Ne nayttaa kylla muutenki ihan kamalalta, rakkoja, kovettumia, otokoiden puremia, haavoja rapyloista (joita kaytan boogiebordin kanssa) ja lisaa haavoja joita tulee surffatessa kun kaatuu ja raapii ittensa pohjan hiekkaan... Buenavistastailiin ei tietenkaan kuulunu meikkia eika turhaan kateltu siihen yhteen peiliin mika meilla oli. Voi etta nyt on hyva fiilis, kun ei enaa tunne itteaan jokskin metsaorkiksi. :DD Ja buenavistastailin kruunasi itte yonvartiotunteina simpukoista vakerretyt ranne-, nilkka- ja kaulakorut. :DD Yolla siis piti valvoa 2-3h vuorotellen ja vahdata viveroa, paikkaa missa kilpikonnanmunat on haudattu hiekkaan. Muuten ihan jees, mutta kun kilpparibabyja ei oo syntymassa viela pariin viikkoon, se oli pelkkaa bullshittia...
Taa on todellakin upee maa ja once in a lifetime experience!
Voi miten paljon draamaa mahtuukaan pienelle leirille keskelle metsaa! Valilla tuntu etta oltiin tositeeveessa tai Selviytyjissa. Kaksnaamasuutta, selan takana paskanjauhantaa, kuka tykkaa kenesta ja kenesta ei ja kuka kerto mita ja kenelle jne jne... Lopputulos oli, etta lahdettiin kalppimaan Mollyn (19v from S.F.) ja leirin biologin, Oscarin kanssa. Nyt ollaan toista paivaa Samarassa hotellissa, juhlintaa ja lomailua ja lisaa juhlintaa. Huomenna Kathrin liittyy seuraamme ja sunnuntaina matkataan San Josehen viettamaan viela yks girls night out.
Maanantaina alotetaan Mollyn kanssa Matapalossa.
Suunnitelma nayttaa talla hetkella talta:
3vk Matapalo
2vk Cabo Blanco
3vk Quelonios del Caribe
Saa naha millasiin ihmisiin viela tormaankaan. Matapalo kuulostaa survivor-seikkailun jalkeen paratiisilta: oikea suihku, jaakaappi joten voidaan syoda lihaa vaikka joka paiva, kylmaa juotavaa... Buenavistassa oli hiekkaa joka paikassa, aina. En tosiaan haluu tietaa kuinka paljon erialisia otokoita oon syony, niita kun on jokapaikassa, kahvissa, lautasella, lasissa... Jalat on pinttyny mustaks. Ne nayttaa kylla muutenki ihan kamalalta, rakkoja, kovettumia, otokoiden puremia, haavoja rapyloista (joita kaytan boogiebordin kanssa) ja lisaa haavoja joita tulee surffatessa kun kaatuu ja raapii ittensa pohjan hiekkaan... Buenavistastailiin ei tietenkaan kuulunu meikkia eika turhaan kateltu siihen yhteen peiliin mika meilla oli. Voi etta nyt on hyva fiilis, kun ei enaa tunne itteaan jokskin metsaorkiksi. :DD Ja buenavistastailin kruunasi itte yonvartiotunteina simpukoista vakerretyt ranne-, nilkka- ja kaulakorut. :DD Yolla siis piti valvoa 2-3h vuorotellen ja vahdata viveroa, paikkaa missa kilpikonnanmunat on haudattu hiekkaan. Muuten ihan jees, mutta kun kilpparibabyja ei oo syntymassa viela pariin viikkoon, se oli pelkkaa bullshittia...
Taa on todellakin upee maa ja once in a lifetime experience!
26. huhtikuuta 2009
Playa Buena Vista
Oon loytany uuden rakkauden, surffauksen!!
Saavuin tanne leirille syrjaselle rannalle maanantaina. Ekat paivat olin valmis haipymaan samantien, mutta sitten porukka vaihtui ja jakautuneet porukat havis. Nyt meita on 3 staffia ja 4 voluntariota, ollaan kaikki yhta suurta onnellista perhetta. :D (Kolmekymppinen lontoolainen, kakskymppinen saksalainen ja 19v sanfranciscolainen tytto mun lisaks)
"Paallikko" Roy osaa olla todella raivostuttava ja hankala ihminen, mutta antaa mulle surffaustunteja (ilmaiseksi). Oon oppinu tykkaamaan suolasesta merivedesta ja surffaus on yks suurimpia syita miks oon viela taalla. Kertakaikkiaan ihanaa.
Kilpikonnilla on low season, joten yhtaan sellasesta en oo viela nahny. Tyo on fyysisesti aika rankkaa, kavelya ja tavaroiden roudaamista kuumassa (yli +30), talon rakentamista, teiden raivaamista.. Leirille ei siis ole teita, mutta polku, joka pitaa pitaa avoinna, kun nouseveden aikaan leirille ei paase rantaa pitkin. Osaan kayttaa viidakkoveista, machetea. No, pulahtaminen lampimaan mereen tai jokeen virkistaa. Niin paastakseen leirille pitaa ylittaa joki, eika tietenkaan oo siltaa.
Juomaveden saamiseks jonkun pitaa joka paiva tehda tunnin kavely. Suihku ja vessa toimii vedella, joka ei vaan oo niin puhdasta, mutta kelpaa. Kynttilanvalo ja fikkari on oikeestaan aika tunnelmallisia, vaikka toki epakaytannollisia - pimea tulee kuudelta, jonka jalkeen ei naa yhtikas mitaan.
Oon oppinu popsimaan papuja(!), sardiineja ja muita inhokkeja. Ruoka on loistavaa, paljon vihanneksia ja hedelmia. (Ensimmaisen kerran saatiin lihaa eilen.) Meian keittajan vapaapaivana tuppauduin auttamaan keittoon (=pois toista..) ja sain teha oman jalkkarinkin, paistettua ananasta. Muuten rankin asia mista karsin on jalkkarien ja herkkujen puute. Kahvitauolla saadaan useimmiten kekseja, mutta aina kun Roy lahtee kylaan, ruinaan sita tuomaan suklaata ja -kekseja.
Keskipaivan kuumuudessa vietetaan siestaa, jolloin vaan ollaan ja otetaan nokoset. Joskus ei jakseta lahtea toihin iltapaivalla ollenkaan, joten ei elama nyt niin rankkaa ole :D Tykkaan nyt tasta paikasta ihan alyttomasti, joka aamu voi herata ja nahda meian oman, kauniin rannan, kimaltelevan meren... Nukahtaa meren kohinaan ja metsan aaniin...
Pura vida!
Nyt ollaan viettamassa meian vapaapaivaa Samarassa, laheisessa kylassa (3-4 km kavelya), internetkahvilassa. Kohta hakemaan KYLMAA jatskia ja bissea ja rasvasta roskaruokaa ja suklaata... naminaminami. Takasin pitaa olla ennen nousuvetta, kun joki on liian ylhaalla ylitykseen, ja ennen pimeeta, koska yolla korkotiilit on liikekannalla.
Having the time of life!! <3
Oon loytany uuden rakkauden, surffauksen!!
Saavuin tanne leirille syrjaselle rannalle maanantaina. Ekat paivat olin valmis haipymaan samantien, mutta sitten porukka vaihtui ja jakautuneet porukat havis. Nyt meita on 3 staffia ja 4 voluntariota, ollaan kaikki yhta suurta onnellista perhetta. :D (Kolmekymppinen lontoolainen, kakskymppinen saksalainen ja 19v sanfranciscolainen tytto mun lisaks)
"Paallikko" Roy osaa olla todella raivostuttava ja hankala ihminen, mutta antaa mulle surffaustunteja (ilmaiseksi). Oon oppinu tykkaamaan suolasesta merivedesta ja surffaus on yks suurimpia syita miks oon viela taalla. Kertakaikkiaan ihanaa.
Kilpikonnilla on low season, joten yhtaan sellasesta en oo viela nahny. Tyo on fyysisesti aika rankkaa, kavelya ja tavaroiden roudaamista kuumassa (yli +30), talon rakentamista, teiden raivaamista.. Leirille ei siis ole teita, mutta polku, joka pitaa pitaa avoinna, kun nouseveden aikaan leirille ei paase rantaa pitkin. Osaan kayttaa viidakkoveista, machetea. No, pulahtaminen lampimaan mereen tai jokeen virkistaa. Niin paastakseen leirille pitaa ylittaa joki, eika tietenkaan oo siltaa.
Juomaveden saamiseks jonkun pitaa joka paiva tehda tunnin kavely. Suihku ja vessa toimii vedella, joka ei vaan oo niin puhdasta, mutta kelpaa. Kynttilanvalo ja fikkari on oikeestaan aika tunnelmallisia, vaikka toki epakaytannollisia - pimea tulee kuudelta, jonka jalkeen ei naa yhtikas mitaan.
Oon oppinu popsimaan papuja(!), sardiineja ja muita inhokkeja. Ruoka on loistavaa, paljon vihanneksia ja hedelmia. (Ensimmaisen kerran saatiin lihaa eilen.) Meian keittajan vapaapaivana tuppauduin auttamaan keittoon (=pois toista..) ja sain teha oman jalkkarinkin, paistettua ananasta. Muuten rankin asia mista karsin on jalkkarien ja herkkujen puute. Kahvitauolla saadaan useimmiten kekseja, mutta aina kun Roy lahtee kylaan, ruinaan sita tuomaan suklaata ja -kekseja.
Keskipaivan kuumuudessa vietetaan siestaa, jolloin vaan ollaan ja otetaan nokoset. Joskus ei jakseta lahtea toihin iltapaivalla ollenkaan, joten ei elama nyt niin rankkaa ole :D Tykkaan nyt tasta paikasta ihan alyttomasti, joka aamu voi herata ja nahda meian oman, kauniin rannan, kimaltelevan meren... Nukahtaa meren kohinaan ja metsan aaniin...
Pura vida!
Nyt ollaan viettamassa meian vapaapaivaa Samarassa, laheisessa kylassa (3-4 km kavelya), internetkahvilassa. Kohta hakemaan KYLMAA jatskia ja bissea ja rasvasta roskaruokaa ja suklaata... naminaminami. Takasin pitaa olla ennen nousuvetta, kun joki on liian ylhaalla ylitykseen, ja ennen pimeeta, koska yolla korkotiilit on liikekannalla.
Having the time of life!! <3
20. huhtikuuta 2009
ensimmainen seikkailu takana ja kohti uusia!
Noniin, nyt on kaks viikkoa koulua takana ja huomenna lahto (5.00 a.m.!!) kohti uusia seikkailuja, tositoimiin kansallispuistoon Tyynenmeren rannalle. En oo joutunu ryostetyksi, oon saanu kasapain uusia kavereita, oon ruskettunu ja ihastunu tahan maahan ja lattarimeininkiin totaalisesti.
Valitsin uudestaan paikat mihin meen:
Tanaan ja eilen shoppailin kaikkea tarpeellista, kuten makuupussin, mosquineton eli suojaverkon hyttysia vastaan, rantashortseja ja -sandaaleja jne... :)
Noniin, nyt on kaks viikkoa koulua takana ja huomenna lahto (5.00 a.m.!!) kohti uusia seikkailuja, tositoimiin kansallispuistoon Tyynenmeren rannalle. En oo joutunu ryostetyksi, oon saanu kasapain uusia kavereita, oon ruskettunu ja ihastunu tahan maahan ja lattarimeininkiin totaalisesti.
Valitsin uudestaan paikat mihin meen:
- Buena Vista Beach 11.5. asti Tyynenmeren rannalla, kilppareita suojelemaan, ei sahkoa tai vetta...(Itepahan valitsin)
- Cabo Blanco 1.6. asti, Tyynellamerella sekin, kuvankaunista metsaa & rantaa
- Quelonios del Caribe, Barra de Pacuare, the Caribbean Coast, kilppareita syvalla suistossa jonne ei paase kuin veneella, ei muistaakseni sahkoa taallakaan... :))))
Tanaan ja eilen shoppailin kaikkea tarpeellista, kuten makuupussin, mosquineton eli suojaverkon hyttysia vastaan, rantashortseja ja -sandaaleja jne... :)
Tilaa:
Kommentit (Atom)